Tämä on niin luonteva alku tälle blogille, että päätin poistaa kaiken aiemman höpötyksen mm. siitä, mitä olen syönyt. No, joka tapauksessa nykyään syön enemmän ja juon vähemmän. Paitsi tänään, tänään juon paljon.

Aika helposti siitä piinasta lopulta pääsi, kun kysyi suoraan. Nyt olen miettinyt, että kannattiko kysyä.

Ei. Olen kuulemma joku "kaverityyppi".

Siis mitä vittua? Eihän tämä näin voi mennä. Tämähän oli suoranainen dramaturginen lässähdys! Ei prinsessakaan sano koskaan missään sadussa prinssille, että tämä on "vain kaveri". Ne päättyvät joko uskomattoman kauniiseen rakkaustarinaan ja mahtaviin häihin - tai täydelliseen tragediaan, jossa kaikki joko itkevät tai kuolevat tai molempia. Ei mihinkään "ollaan kavereita" -paskanjauhantaan.

Toisaalta minä arvostan tytön rehellisyyttä ja muodollista yritystä olla ystävällinen. Toisaalta juuri se tuntuu niin pahalta, että minä tiedän totuuden:

Kaverityyppi (subst.): Mies, joka ei herätä naisen jalkojen välissä minkäänlaista värinää. Kts. myös luuseri.

Minun teki välittömästi ihan puhtaasta vitutuksesta mieli pistää välit poikki kaikkiin naispuolisiin ystäviini. Sitten aloin miettiä: ne olivat oikeastaan kaikki entisiä tyttöystäviä, panoja, säätöjä ja ties mitä, jotka olivat lopulta todenneet minun olevan vain kaverityyppi. Joo, kaverityyppi. Minäkin aloin pikkuhiljaa käsittää. Minun vääjäämätön kohtaloni oli vain aina pysyä ei-seksuaalisena olentona.

Kaverityyppi. Haistakaa vittu.